Harmaita hiuksia

… ja hammasten kiristystä. Etusivu uusiksi ja miehet kannelle! Maata ei ole näkyvissä vaan uneton yö levittää varjonsa ylleni. Mieli mustenee ja kyynel pyrkii silmäkulmaan.

Huomasin, että huomiselle lääkeliiketoiminnan kurssille on annettu kauhistuttavan paljon ennakkolukemista. Lukemistoa ei oltu vielä lisätty, kun minä – kerrankin hyvissä ajoin – kävin viime viikolla tsekkaamassa kurssin sivut. Silloin tehtävänä oli vain pohtia alustavasti innovaation kustannuksia. Minä yritin saada ryhmäni pohtimaan niitä, mutta kun kustannuksia ei kuulemma ole! Herranen aika sentään! Aina on kustannuksia. Aina tulee yllätyksiä. Voi elämä!

Miksi minä imbesilli ilmoittauduin tälle hirveälle kurssille! Olisinhan minä voinut osallistua pelkille luennoille.

MARin viimeiset viilaukset

MARin innovaatioluento teettää edelleen töitä. Lisäsin vielä tänään pari esimerkkislidea esitykseeni ja tottakai minun pitää päivittää moodleen lähettämäni esitys! Onneksi päivitys sujui samalla, kun lisäsin Tapanin avoin innovaatio -esityksen moodleen.

Innostuin myös hakemaan vähän lisätietoa virusmarkkinoinnista tai viral marketingista. Siinä voisi olla ihan ideantynkää, jos muokkailisi jatkossa yhden luennon markkinointikanavista tai markkinointimiksin mukaisesti promootiosta. Luennolla voisi esittää ensin perinteisiä promotointimalleja ja sen lisäksi product placementiä, sponsorointia, WoMia ja näitä trendikkäitä viral marketingia, buzz marketingia, hiljaista markkinointia – melkein mitä tahansa! Siitä tulisi varmasti tosi kiinnostava juttu. Siihen saisi hurjan määrän markkinointiesimerkkejä.

Meiltä puuttuu kokonaan mainonnan kurssi ja tällainen promotointikurssi voisi paikata sitä puutetta edes osittain. Minulla ei taitaisi riittää kompetenssi, mutta olisin ainakin innostunut asiasta.

Kun päivitin luentomatskua moodleen, kävin katsomassa myös lukuseminaarin abstraktin kommentit. Kommenteista ei kyllä tällä kertaa juuri apua saanut. Toisessa kommentissa oli lainailtu Heidin ja minun tekstiä monen kappaleen verran. Toisessa kommentissa esitettiin yksi aiheellinen kysymys. Kommentoija epäili, vastaako aineisto paperissa esitettyyn tutkimusongelmaan. Lähetin Heidille viestiä, miten käsittelemme kommentteja ja pitäisikö meidän miettiä uudelleen kysymyksen ja aineiston yhtälöä. En tee asialle vielä mitään. Olen taas tosi poikki, kuten aina luennoinnin jälkeen. Hävettää vieläkin se Madonna-mikki. Like a virgin – touched for the very first time;)

Musta tulee julkkis;)

Päivi pyysi minut lounaalle lääkeliiketoiminnan kurssin tauolla, kun yliopistolehden toimittaja on tulossa tekemään kurssista juttua. Voin kuulemma samalla ”mainostaa” omaa väitöskirjatutkimustani.

Nyt kun hoidan tämän hyvin, joku voi jopa kiinnostua tutkimuksestani. Tarkoitan siis Kuopion yliopiston sisällä. Pitää miettiä torstaiksi tosi hyvin, mitä asioita haluaisin painottaa. Toimittaja itse ratkaisee sitten, mitä kirjoittaa.

Olen päättänyt, että muita en morkkaa. On koko laitoksen etu, jos meistä saadaan hyvä kuva eikä erimielisyyksiä saa tuoda esiin lehtijutussa. Tosi hyvä, että lääkeliiketoiminnan kurssi kiinnostaa. Se onkin oikeasti Päivin, ei minun, idea, joten Päivi saakoon kunnian.

Toisaalta toivoisin, ettei Tutkasta olisi mukana muita kuin minä, sillä muiden tutkimusaiheiden yhteyttä tutkimuksen kaupallistamiseen on ehkä vähän vaikea hahmottaa ainakin yleisellä tasolla.

Innovaatio ei innostanut

Innovaatioluento on nyt ohi. Viime vuonna yritin olla iloinen ja kannustava ja sain tyylistä ihan hyvää palautetta. Muu osa saikin sitten haukkuja. Tänä vuonna yritin pistää paremmaksi. Yritykseksi jäi.

Luento alkoi huonosti. Ääneni ei kuulemma kantanut takimmaiselle penkkiriville ja minun piti laittaa mikki. Mikä lie Madonna-mikki. En saanut sitä mitenkään sovitettua kutreilleni. Yritin vaikka miten päin. Lopulta joku opiskelija vinkkasi, miten se tulee. Varma keino saada luennoija näyttämään idiootilta on tuoda luentosaliin aivan älytön mikrofonihärveli. No siinäpä sitten puhut, kun mikin pallukka on suussa kuin sellainen SM-leikkeihin tarkoitettu punainen pallo.

Koska kaikki hengitykset ja niiskutukset kuuluivat peräpenkkiin asti, aloin puhua tosi varovaisesti. Samalla luennosta tuli niin epä-outimainen kuin vain voi tulla. Monotonista mutinaa ja tosi tylsään sävyyn. Melkein kaikki esimerkit pyyhkiytyivät mielestä samalla, kun mikki kutitteli huulia. Yritin välillä taivuttaa sitä kauemmas suusta, mutta sitten se ei ottanut yhtään ääntä.

Eka tunnista tuli floppi. Laahustin slidet rutiinilla läpi, mutta huomasin, kuinka kuulijat vaipuivat yksi toisensa jälkeen horrokseen. Okei, koko syy ei ollut minussa. Miten voisikaan pitää kuulijoiden tarkkaavaisuuden yllä kolmen tunnin luennoilla, jotka alkavat kello 15? Ykkösillä on luentoja koko päivän ja on aivan ymmärrettävää, että ajatukset ovat iltapäivällä jo ihan muualla. Luennolle tuli ehkä noin 50 opiskelijaa, vaikka koko kurssilla on lähes parisataa, mikä sekin ehkä kertoo iltapäiväluentojen innostavuudesta.

Kävin joka tapauksessa läpi keksinnön ja innovaatioiden erot ja yritin painottaa sitä, että innovaatioihin liittyy aina jokin hyötyaspekti. Hyöty voi olla taloudellista tai sosiaalista. Esitin lyhyesti myös näkökulmia luovuuteen. Esitin Amabilen ja Robbinsin luovuuden komponentit, mutta melkein unohdin, mitä he tarkoittivat luovuustaidoilla. Yritin painottaa, että tuotekehityksen näkökulmasta luovuus on tarkoituksenmukaista uusien asioiden kehittelyä ja vanhojen yhdistelyä uudella ja ainutlaatuisella tavalla.

Sitten siirryimme innovaatioiden lähteisiin. Otin esimerkit pois kalvoilta ja niinhän siinä  kävi, että unohdin kertoa tarinan Post-it -muistilapuista. Olen kokenut, että se on hyvä esimerkki sattuman liikkeelle sysäämästä innovaatiosta varsinkin, kun tarinaan liittyy epäonnistunut liiman kehitystyö ja käytännön ongelmanratkaisu. Etsin vielä viime tipassa ennen luentoa esimerkin luonnosta tutusta ideasta, jota on sovellettu uudella tavalla. Kerroin esimerkin lotusefektistä ja Joensuun yliopiston kehittämästä pinnoitusmateriaalista, joka lotuksen tavoin hylkii vettä ja likaa. Ehdin vielä kertoa yhden sliden verran tuoteinnovaatioista ennen Tapanin tuloa.

Tapani kertoi avoimista innovaatioista, mutta käytti leijonanosan omasta puheenvuorostaan Teknian ja Suomen teknologiatilan esittelyyn. Oli hyvä, että avoin innovaatio tuli mukaan innovaatioluennolle. Se on nyt innovaatiokeskustelun keskiössä ja ansaitsee paikkansa jo ykkösten markkinointikurssille. Onhan se eräänlainen esimerkki siitä, että meilläkin seurataan aikaamme ja ollaan tietoisia, mitä maailmalla tapahtuu.

Tapanin jälkeen jatkoin omaa luentoani. Aloitin innostavaan sävyyn ja teetin pienen luovuusharjoituksen, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että suuri osa meistä takertuu tavanomaisiin ajattelumalleihin. Hyvinhän tuo meni. Melkein kaikki saivat kaksi kolmesta – vihannes, väri, työkalu – ”oikein” ja aika moni sai kaikki kolme.

Sitten jatkoin tuoteinnovaatioista. En oikein keksinyt esimerkkejä, kun olin poistanut ne slideista. Ehkä asia tuli kuitenkin ymmärretyksi. Tuotekehitysprosessista yritin painottaa moneen kertaan, että kirjan esimerkki on vain yksi, yksinkertaistettu malli. Unohdin verrata esimerkkiä Cooperin stage-gate-malliin ja unohdin jälleen sen Post it -esimerkin. Kävin prosessin melko mekaanisesti läpi, mutta niinhän se on kuvattu kirjassakin. Halusin kuitenkin käydä kirjan mallin läpi, koska monet tuntuvat hyppäävän sen tenttikirjasta yli. Prosessi on kuvattu kirjassa todella tylsästi.

Lopuksi kävin läpi markkinointimixin innovaationäkökulmasta. Pitää ensi kerralla nostaa tämä asia aikaisempaan vaiheeseen. Erityisesti promootio on tosi mielenkiintoinen innovaationäkökulmasta ja siihen löytyisi hyviä esimerkkejä. Igglon mainos ei toiminut salissa, kun siellä ei ollut sopivia kajareita. Blair witch project -esimerkki viral marketingista toimii aina. Sen ympärille voisi myöhemmin kehitellä jotain.

Olisin selvästi kaivannut sen innovaatioilta viedyn oppitunnin tänään. Olisi joskus tosi kiva, jos voisi käyttää kunnolla aikaa innovaatioihin ja tuotekehitykseen. Sekä MARissa että HTM:ssä asiat täytyy käydä läpi pintapuolisesti, eikä aika tunnu siltikään riittävän. Innovaatiot ja tuotekehitys ovat erittäin tärkeitä aiheita nykypäivän liiketaloudessa ja on oikeasti tosi hölmöä ja lyhytnäköistä, ettei niihin liittyen ole tarjolla omaa luentokokonaisuutta. On aika suuri hyppäys yhden kurssin yhdestä luentokerrasta siihen, kun 2009 syksyllä meillä on kokonainen innovaatiot ja liiketoiminta -koulutusohjelma.

Päivän työt pulkassa

Viikonloppu meni niin, että hurahti. Kaikessa kiireessä unohtui kokonaan katsoa formulat, mutta onneksi ehdittiin parille viimeiselle kierrokselle mukaan. Noloa, että unohdettiin.

Väsäilin vielä sunnuntai-iltana markkinoinnin ja kv. liiketoiminnan innovaatioluentoa. Päivitin vähän vanhaa, mutta en tehnyt radikaaleja muutoksia. Tein viime vuonna melko hyvän luentorungon, johon en viitsinyt tehdä lisäyksiä. Päinvastoin nyt piti poistaa jotain, sillä tällä kertaa minulle on annettu tunti vähemmän aikaa.

Nyt ei jaksa tehdä kovin täsmällistä analyysiä omasta työpanoksesta. Jospa huomenna ehtisi miettiä, mitä oikein meinasi, kun luentoja väsäili. Väsymys johtuu siitä, että oltiin tänään Ilkan kanssa tosi aktiivisia. Ilkka hurruutteli lehtiä uudella lehtipuhaltimella ja minä kuokin ja kitkin kukkapenkkejä. Silitin jopa Ilkan paitoja, mutta siitä ei sen enempää. Ei varmaan kannata vaihtaa leipätyötään tekstiilipuolelle.

Illalla Ilkka vaihtoi minun vanhaan Toyotaani talvirenkaat. Innostuttiin siinä sivussa käyttelemään autovanhuksen kylkiin painepesuria ja puhtoinen taivaansininen ohjushan sieltä paljastui kaiken likakerroksen alta. Nyt voi hyvällä mielellä mennä nukkumaan, kun työt on tältä päivältä tehty.

Himpura soikoon

Sain kutsun Innovation and Supply Chain Management -seminaarisarjan avoimet innovaatiot -luennolle. Siis ilmaisen osallistumisen! Hertsyykel, että onni potkaisi ja sitten taas ei.

Luento järjestetään Helsingissä 12. joulukuuta ja me tulemme juuri sinä päivänä Suomeen. En millään ehdi luennolle, vaikka mieli tekisi. Siellä on puhumassa teknologiajohtamisen kesäkoulussa Hollannissa minua tuutoroinut Wim Vanhaverbeke. Pitäisi mennä kyselemään, missä luvattu kirjallinen palaute tutkimussuunnitelmasta viipyy. Näillä guruilla vaan tahtoo olla tapana lupailla kaikenlaista, mutta toteutus on sitten toinen asia.

Vanhaverbekeä voi kai sanoa open innovation -ajatuksen isäpuoleksi, jos Henry Chesbrough on sen isä. Kysyin Wimiltä Hollannissa, mitä uutta ajattelussa oikeastaan on, koska kaikki teorian lähtökohdat on jo kuvattu muissa teoreettisissa keskusteluissa. Wimin vastaus oli se, että open innovationissa ajatus on lähtenyt ensi kerran liikkeelle käytännön toimijoilta eli siis yrityksiltä. Tai eiväthän yritykset ajattele vaan ihmiset yrityksissä.

Avoimen innovaatio -mallin mukaan yritys on avoin myös yrityksen ulkopuolelta tuleville ideoille, innovaatioille ja tuoteaihioille. Yritys skannaa aktiivisesti ympäristöä ja etsii potentiaalisia ideoita, joita lähteä sitten itse jatkokehittämään. Toisaalta yritys on myös valmis luopumaan omastaan tai lisensoimaan muille itse kehittelemänsä innovaation, jos se ei sovi yrityksen omaan strategiaan tai tuoteportfolioon.

Avoimet innovaatiot ovat siis eräänlaista vaihtokauppaa. Jatka sinä tuosta niin minä alan työstää sinun ideaasi pidemmälle. Malliin on otettu osaksi myös aktiivinen yhteistoiminta niin muiden yritysten kuin esimerkiksi yliopistojen kanssa. Se osa voisi sopia minullekin ja siitä pitää ainakin olla hyvin kärryillä, mutta toisaalta en jaksa uskoa amerikkalaistyyliseen paatokseen, jonka avoin innovaatio -malli on käynnistänyt.

Sen paremmin vielä tuntematta open innovation -keskustelua väitän, että se on taas yksi yritys yhdistää kaikki aiemmin hyväksi havaitut toimintamallit. Sehän lienee kuitenkin enemmän vain toimintamalli kuin itsenäinen teoria.

Ensi viikolla Tapani tulee pitämään minun MAR-luennolleni alustuksen avoimista innovaatioista, joten ehkä huomaan olevani turhan pessimistinen avointen innovaatioiden suhteen. Uuden oppiminen on hienoa ja pois vanhasta ja väärästä oppiminen se vasta hienoa onkin!

Näkymätöntä työtä

Suurin osa väitöskirjaprosessista on näkymätöntä työtä. Työtä, joka vie hurjasti aikaa, ja jonka tuloksia on vaikea hahmottaa työn tekemisen hetkellä. Yksi näistä inhottavista töistä on haastattelujen litterointi, mutta en nyt tarkoita sitä vaan julkaisujen seuraamista.

Koko aamupäivän olen kahlannut suurimpien akateemisten lehtitalojen julkaisulistoja ja yrittänyt poimia listoilta minua kiinnostavat julkaisut. Työni helpottuu jatkossa oleellisesti, kun kaikista tärkeistä julkaisuista tulee jonkinlainen häly, kun uusi numero ilmestyy. Suurin osa lähettää vielä sähköpostia, mutta yritin siirtää kaikki hälypostit gmailiin, etteivät ne turhaan kuormittaisi yliopiston osoitetta.

Olen tullut riippuvaiseksi iGooglen sivustosta, jolle olen kerännyt uutispalveluita, viihdettä ja nyt myös tutkimukseen liittyviä juttuja omille välilehdilleen. Tutkimusvälilehti on vielä kovin puutteellinen, mutta erityisesti etusivusta on tullut toimiva kokonaisuus ja huomaan tsekkaavani uudet jutut monta kertaa päivässä. Aina kun työ ahdistaa, käyn tekemässä sudokun tai pelaamassa mindmasteria pari erää viihdesivulla. Jospa tutkimussivukin kehittyisi yhtä addiktiiviseksi.

Päätä särkee edelleen. Kohta on lähdettävä yliopistolle tulostamaan eilen kirjoittamani Liikesivistysrahaston muutoshakemus. Se pitää saada äkkiä postiin, sillä LSR:n maksatuspäivä on kuukauden viimeinen päivä ja parasta olisi, jos saisin rahat tililleni jo ennen Uuden-Seelannin matkaa. Pitää liittää maksatusohjelma ehdollisena hakemukseen. Jos suostuvat muuttamaan rahoituksen kohdetta, voivat samalla laittaa rahat maksuun.

Päänsärky voi johtua siitäkin, että tein eilen 30Boxiin – tämä taivutus on sitten omani, koska 30Boxesiin kuulostaa tyhmältä – tehtävälistan. Huomasin, että olen luvannut reagoida ainakin kolmeen eri paperiin, jotka ovat edelleen lukematta ja että tälle syksylle pitää raapia kokoon paitsi lukuseminaaripaperi, myös EBRF:n konferenssipaperi ja EMAC:in viisisivuinen abstrakti.

Tälle kuulle tulee vielä seitsemän MAR-harjoitustyötä arvioitavaksi. Ensi kuussa pitää arvioida 15 HTM-kurssin portfoliota ja järjestää ryhmille tenttikuulustelut eikä siinä vielä kaikki. Yhtäkkiä tajuntaan iski myös se, että HTM-kurssin kirjatentti lähestyy. Se on jo 2.11. ja kysymykset on vielä miettimättä. 

Annoin viime vuonna 30 kysymyksen patteriston etukäteen auttamaan tenttiin lukemista. Valikoin tentteihin 3 kysymystä tuosta patteristosta. Homma toimi ihan kivasti, mutta suunnittelin, että muokkaan kysymyksiä vähän tälle vuodelle. Nyt ei ehdi tehdä mitään muokkauksia vaan on pakko mennä vanhoilla kysymyksillä. Täytyy muistaa lähettää tenttikysymykset myös Joensuuhun. Siellä eivät halua esittää niitä etukäteen opiskelijoille, mikä aiheuttaa tottakai sen, että minun täytyy arvioida Joensuun tentit eri kriteereillä kuin kuopiolaisten tentit. Olisihan se kohtuutonta vaatia yhtä kriittisiä tenttivastauksia niiltä, jotka eivät ole voineet syventyä kysymyksiin etukäteen.

En kuitenkaan halua luopua etukäteen annettavista tehtävistä, sillä ne tuntuvat ohjaavan tenttiin lukemista tosi hyvin. Ennen opiskelijat pänttäsivät tenttikirjat kaaliinsa viimeisellä viikolla ja vastauksista tuli kovin pintapuolisia. Nyt kysymykset pakottavat käyttämään omaa järkeä ja yhdistämään eri kirjoista saatuja tietoja. Lähes kaikki kysymykseni sisältävät myös jonkinlaisen soveltavan osion, sillä mitä järkeä on kysellä nippelitietoa suoraan kirjan sivulta X, kun sen voi käydä tarkastamassa joka kerta tietoa tarvitessaan suoraan sieltä sivulta X? Eihän se mittaa osaamista, jos tarkistetaan, onko jokainen löytänyt sivun X ja opetellut siellä lukevan määritelmän tai taulukon tai mikä ikinä onkaan ulkoa.  No joo, mutta tänään on saatava Kampusnettiin viesti siitä, että tenttikysymykset löytyvät moodlesta. Jos ehtisin vielä ennen sählyä käydä ne edes kertaalleen läpi.

26.11. onkin sitten jo MAR-kurssin tentti ja siihen minun pitää antaa kysymys jo ennen Uuden-Seelannin matkaa. Tenttien tarkastus tulee heti matkan jälkeen ja sitten onkin jo tosi kiire ennen joululomaa. Ei ole ihan hauskaa tarkistaa 150-200 tenttipaperia joulukiireissä.

Töihin on siis ryhdyttävä ja unohdettava taas vaihteeksi oma väikkäri.

Elämä 30 laatikkoon

Olen käyttänyt tänään melkoisen tovin uuteen 30Boxes-kalenteriini. Menee uskomattoman kauan kopsata merkinnät puhelimen kalenterista toiseen kalenteriin. 30Boxes ei taida olla ihan parhaasta päästä ilmaisia kalentereita, koska se on jumittanut tänään ainakin kolme kertaa.

Harmittaa, että kaikki kalenterin teemat ovat ihan törkeitä. Miksihän kaikki haluavat sinisävyisiä teemoja? Sitten jos joku haluaa vaihtaa väriä niin seuraavat kaksi vaihtoehtoa ovat vihreä ja pinkki. Mikään näistä ei kuulu erityisiin suosikkeihini eikä aika ja kärsivällisyys riitä tekemään omaa teemaa.

Joku voi nyt tietenkin tökätä minua sormella kylkeen ja muistuttaa, että niinhän tämä blogikin on sinisävyinen. Niin onkin, mutta se johtuu vain siitä, etten osaa muuttaa tätä miksikään eikä ole tullut kysyttyä apua Ilkalta. Eilen oli puhetta, että tämän voisi muuttaa rintasyöpäkuukauden kunniaksi pinkiksi. Mitenhän sekin jäi muuttamatta? Hyvän asian takia kestäisin pinkkiä pari viikkoa.

Niin se on vain päivä luiskahtanut käsistä. Työpöytä on siivottu, mutta siitä huolimatta minä olen edelleen yövaatteissa ja teen selkä mutkalla töitä peiton alla sängyssä. Arvasin jo eilen, että tästä päivästä tulee hyvä ja aktiivinen. Olen ehtinyt tehdä muutoshakemuksen Liikesivistysrahaston apurahasta, anoa rahoitusta Uuden-Seelannin matkaan laitokselta, muokata lukuseminaariabstraktin julkaisukuntoon, muuttaa merkinnät kalenterista toiseen ja jopa pessyt koneellisen pyykkiä. Vielä pitää etsiä Ilkalle muutama tuotteistamismalli ja käydä salilla.  Sitten päivä on niin sanotusti pulkassa.

Oma työ tehty

Heidi soitteli aamulla juuri, kun olin avaamassa konetta ja aloittamassa päivän töitä. Heidin mielestä bioklusteripaperin näkökulma on historiallinen ja minä tyydyin tähän. Onhan se, mutta sopiiko historiallinen tarkastelu nykyiseen tutkimusongelmaan? Pitäisikö muokata tutkimusongelmaa, joka ei ehkä tällä hetkellä ole kamalan kiinnostava?

Sovimme, että puhumme teoreettisesta lähestymistavasta, josta käytämme nimitystä industry evolution. Industrial evolution ei sovi, koska se ei salli poliittista vaikuttamista toimialan tai klustereiden syntyyn. Heidikin alkoi epäillä, että meidän analyysimme voi paljastaa, että Suomessa on vain yksi bioklusteri, joka toimii useammalla alueella. Minun mielestäni on melkein todennäköistä, että päädymme tähän tulokseen.

Päätimme lisätä klusterin määritelmän paperiin ja vaihtaa tutkimusasetelman niin, että klusterit ovat analyysiyksiköitä. Samalla Akatemian huippuyksikköohjelmaa aletaan käyttää yhtenä klusterin tunnistamisen työkaluna. Muita ovat bioyritysten ja julkisten bioalan organisaatioiden määrä alueella sekä henkilökunta näissä organisaatioissa.

Kun klusterit on tunnistettu, kriittiset tapahtumat analysoidaan laadullisesta aineistosta ja sen perusteella muodostetaan aikajanalla kulkeva klusterin kehitysketju kullekin alueelle erikseen. Lisäksi kuvaillaan poliittista, taloudellista ja oikeudellista ympäristöä.

Kun jokainen viidestä klusterista on tunnistettu ja kehityspolku kuvattu, aloitetaan koko biosektorin laajuinen tarkastelu. Pohdimme syitä, miksi biosektori ei ole lunastanut siihen kohdistettuja odotuksia, vaikka oletamme, että sektori on saanut rutkasti poliittista ja taloudellista tukea.  

Lisäsin nämä ja vielä julkaisufoorumiksi joko Technovationin tai Heidin ehdottaman International Journal of Biomedical Engineering and Technology -lehden. Lähetin työn Heidille ja hän lupasi tsekata sen vielä läpi ja lähettää moodleen. Sittenpä jäädään odottelemaan palautetta.

Bioklusterit tapetilla

Lukuseminaarityö kehittyy onneksi näin sunnuntainakin. Ihmeellistä, että kun aikansa vitkuteltuaan lopulta tarttuu toimeen, työ etenee ihan kivasti. Olen varmaankin taas työstänyt ajatusta viime yönä nukkuessani oman kullan kainalossa niin, että moni asia valkeni tänään.

Aiemmin tekstissä puhuttiin sekaisin klustereista ja sektoreista. Toimialasta ei onneksi. Nyt yritin muokata tekstin loogiseksi niin, että koko kansallinen bioala on sektori ja alueellinen keskittymä klusteri.

Keksin, että klusterit voisivat toimia koko sektoria koskettavan ongelman analyysiyksikköinä, jolloin meillä voisi olla esimerkiksi kolme minitapausta. Heidi muotoili ongelman näin: Miksi suomalaisten bioklustereiden muodostuminen on ollut hidasta voimakkaasta julkisesta tuesta huolimatta? Jos sen muuttaisi sektoritasoiseksi niin klusteriongelma poistuisi. Sitä paitsi aluetason tarkastelu ei ehkä ylitä julkaisukynnystä kansainvälisessä lehdessä.

Pitää vielä huomenna muistaa lisätä paperiin julkaisufoorumi ja tulostyypin määritelmä, joka meillä lienee kuvaus tai korkeintaan jonkinlainen jäsennys.