Julkaistu

Bioklusterit tapetilla

Lukuseminaarityö kehittyy onneksi näin sunnuntainakin. Ihmeellistä, että kun aikansa vitkuteltuaan lopulta tarttuu toimeen, työ etenee ihan kivasti. Olen varmaankin taas työstänyt ajatusta viime yönä nukkuessani oman kullan kainalossa niin, että moni asia valkeni tänään.

Aiemmin tekstissä puhuttiin sekaisin klustereista ja sektoreista. Toimialasta ei onneksi. Nyt yritin muokata tekstin loogiseksi niin, että koko kansallinen bioala on sektori ja alueellinen keskittymä klusteri.

Keksin, että klusterit voisivat toimia koko sektoria koskettavan ongelman analyysiyksikköinä, jolloin meillä voisi olla esimerkiksi kolme minitapausta. Heidi muotoili ongelman näin: Miksi suomalaisten bioklustereiden muodostuminen on ollut hidasta voimakkaasta julkisesta tuesta huolimatta? Jos sen muuttaisi sektoritasoiseksi niin klusteriongelma poistuisi. Sitä paitsi aluetason tarkastelu ei ehkä ylitä julkaisukynnystä kansainvälisessä lehdessä.

Pitää vielä huomenna muistaa lisätä paperiin julkaisufoorumi ja tulostyypin määritelmä, joka meillä lienee kuvaus tai korkeintaan jonkinlainen jäsennys.

Julkaistu

Bioklusterit Suomessa -seminaarityö

Chiaroni ja Chiesa (2006) jakavat artikkelissaan Forms of creation of industrial clusters in biotechnology (Technovation Vol. 26, 1064-1076) bioklustereiden synnyn kolmeen luokkaan: 1) spontaanisti tiettyjen avaintekijöiden olemassa olosta syntyvät klusterit 2) poliittisten käytäntöjen intentionaalisesti luomat klusterit ja 3) näiden hybridi. Luokittelu perustuu Mytelkan ja Farinellin (2000) alkuperäiseen jakoon spontaaneista yritysten ja muiden toimijoiden kasautumista tietylle alueelle ja poliittisten toimien käynnistämistä klustereista. Chiaronin ja Chiesan mukaan alkuperäinen tulkinta erityisesti poliittisten toimien käynnistämistä klusteroitumisista on liian suppea, sillä tässä artikkelissa käytetty empiirinen aineisto ei sovi siihen. Chiaronin ja Chiesan tulkinta alkuperäisestä artikkelista on, että poliittisten käytäntöjen käynnistämä klusteroituminen edellyttäisi suoraa interventiota, vaikka empiirisen aineiston mukaan pelkkä sitoutuminen ja halu kehittää ympäristötekijöitä riittää käynnistämään klusteroitumisen. Empiirisessä materiaalissa on vielä sellaisia esimerkkejä, jotka eivät ole edellä mainituista kumpaakaan vaan niiden välimuoto, hybridi.

Chiaroni ja Chiesa määrittelevät klusterin seuraavasti: ‘‘a geographical concentration of actors in vertical and horizontal relationships, showing
clear tendency of co-operating and of sharing their competences, all involved in a localised infrastructure of support”. Heidän mukaan klusterin tärkeimmät piirteet ovat muodollinen input-output suhde, ostaja-myyjä -suhde, yritysten maantieteellinen  keskittyminen ja yhteinen erikoistunut infrastruktuuri.

Outi: Onko lukuseminaariabstraktissa nyt ymmärretty klusteri väärin? Minä ainakin ymmärsin Heidin tekstin niin, että bioklusteri on kansallinen, vaikka Heidi kyllä vastasi ymmärtäneensä sen alueelliseksi. Äskeisestä määritelmästä päätellen klusteri on aina alueellinen. En ole lainkaan varma, onko Kuopiossa bioklusteria edellisen määritelmän perusteella. Meiltä kyllä löytyy yhteisiä toimintamalleja ja yhteinen Teknia-yliopisto-ammattikorkeakoulu -yhdistelmän luoma infrastruktuuri, jota kaupunki ja lääninhallitus vielä värittävät omilla toimillaan. Toisaalta meiltä taitaa puuttua todellinen ostaja-myyjä -suhde.

Chiaroni ja Chiesa väittävät, että bioklusterit syntyvät huippuyksiköiden ympärille.

Outi: Lukuseminaariartikkelia varten voisi selvittää bioalan huippuyksiköt Suomessa ja käyttää niiden sijaintia määrittelyssä.

Lisäksi kirjoittajat toteavat, että klusteroituminen vaatii jatkuvaa uusien tiedeperustaisten yritysten syntymistä, mitä suosiolliset ympäristötekijät edistävät. Chiaronilla ja Chiesalla on mielenkiintoinen määrittely start-up -ja spin-off -yrityksille. Heidän mukaansa start-upit syntyvät ilman mitään muodollista kytköstä olemassa oleviin yrityksiin tai tutkimuslaitoksiin. Spin-offit ovat joko yliopistoista tai yrityksistä irtaantuvia uusia yrityksiä. Bioalalla tämä tarkoittaa pääsääntöisesti, että yliopisto-spin-offit ovat jonkin havainnon tehneiden tutkijoiden perustamia yrityksiä ja teolliset (industrial) spin-offit ovat lääkejäteistä irtaantuvien pienempien yksiköiden yrityksiä, jotka voivat olla myös emoyrityksen perustamia.

Outi: Määrittely on ilmiselvä, mutta en ole ennen törmännyt siihen artikkeleissa. Yleensä nämä ehkä otetaan tosiaan itsestäänselvyytenä, mutta jatkossa aion viitata tähän artikkeliin käyttäessäni joko start-up- tai spin-off -määritelmää.

Chiaroni ja Chiesa jatkavat, että näiden innovatiivisten bioyritysten synty houkuttelee myös suuria yrityksiä perustamaan kyseiselle alueelle tutkimusyksiköitä. Joidenkin yritysten akateeminen syntyperä puolestaan lisää tieteen ja toimialan yhteistyötä. Yliopiston ja sopivan yrityskonsentraation lisäksi tarvitaan vielä hallinnollisia tukirakenteita ja rahoituspalveluja. Kirjoittajat tiivistävät klusteroitumisen avaintekijät taulukkoon.

Outi: tätä taulukkoa pitää tarkastella myöhemmin. Pitääkö kaikkien tekijöiden täyttyä? Löytyykö Kuopiosta kaikki nämä tekijät? Artikkelissa esitellään viisi erilaista klusterin syntytarinaa. Lukiessani kuvauksia minulle heräsi kysymys, jota en ole aiemmin ajatellutkaan. Kaikki Chiaronin ja Chiesan kuvaamat tiedot on varmasti kerätty eri lähteistä, mutta lähteitä ei ole mainittu tapauskuvauksissa. Pitäisikö ne mainita? Miten voimme Heidin kanssa kirjoittaa esimerkiksi Kuopion seudun bioklusterista, sillä kuvauksesta voisi tulla pelkkiä sulkumerkkejä ja viittauksia eri lähteisiin? Ainakaan tässä artikkelissa ei mainita edes kuvauksen lopussa listaa, mistä tiedot on hankittu.

Spontaanien klustereiden tärkeimmät tekijät ovat tutkimuksen mukaan alueen laadukas tiedeperusta, joka on usein syntynyt pitkäaikaisen julkisen tiederahoituksen myötä, teknologiansiirtomekanismit, toimijoiden halu kaupallistaa tutkimusta = yrittäjämäinen kulttuuri, siemen- ja riskirahoitus sekä tarkoituksenmukainen lainsäädäntö.

Poliittisten käytäntöjen aikaansaaman klusteroitumisen avaintekijät ovat toimialan kriisin käynnistämät suorat toimet, joiden tarkoituksena on muokata toimialan rakennetta ja poliittinen päätös tukea ja edistää bioteknologiasektorin kehitystä. Toimialan rakenteellisten muutostoimien tarkoitus on turvata ihmisille työmahdollisuus kannustamalla erilaisten mekanismien ja rahoituksen kautta uusien yritysten perustamiseen olemassa olevan teollisen osaamisen pohjalta. Poliittinen päätös kehittää toimialaa edellyttää usein, että alueella on jo vankka tieteellinen tausta. Päätöksen myötä pyritään edistämään yrittäjyyskulttuurin syntymistä, jotta osaajat rohkenisivat perustaa omia yrityksiään. Jos edellisessä tapauksessa pyrittiin perustamaan yrityksiä yritys-spinoffeina, tässä mallissa hyödynnetään tiedetaustaa ja kannustetaan uusien yritysten perustamista tutkimuksesta lähtien. Yritysten perustamista varten kehitetään tukipalveluja, ja lainsäädäntöä sekä pyritään vaikuttamaan yhteiskunnan tiedemyönteisyyteen.

Kolmas tie bioklusterin syntymiseen on kahden edellisen hybridi. Klusteri on voinut syntyä alunperin spontaanisti, mutta jonkin toisen tieteenalan ympärille. Tukitoimilla klusteria muutetaan biotieteisiin. Toisaalta poliittisia tukia voidaan kohdentaa vain tiettyihin tapauksiin vailla tarkoituksellista halua kehittää tiettyä toimialaa. Jos yrittäjyys lisääntyy spontaanisti, se voi houkutella myös poliittisempia toimia alueelle tietyn toimialan ympärille.

Lopuksi kirjoittajat pohtivat klusteroitumistekijöiden vaikutusta omaksuttuihin liiketoimintamalleihin.

Outi: Tein edellisen mukaiset korjaukset ja lisäykset Heidin paperiin. Lisäsin Suomen Akatemian huippuyksikköohjelman yhdeksi klusterin tunnistamisen tekijäksi ja sen perusteella kirjoitin odotettuihin tuloksiin, että löydämme viisi klusteria. Dataan kirjoitin, että kirjoitamme case-kuvaukset Kuopiosta, Helsingistä ja Turusta kuvaamaan biosektorin klusteroitumista Suomessa. Valitsin nämä kolme siksi, että ensimmäinen kiinnostaa minua ja oletan, että kaksi seuraavaa kiinnostavat Heidiä.

Julkaistu

Yötöitä tiedossa

Olen yrittänyt psyykata itseäni tekemään abstraktia lukuseminaarin. Sen palautuspäivä on jo maanantaina. Heidi teki tosi hyvän ekan version, ja minulta on motivaatio totaalisen hukassa kehittää sitä eteenpäin.

Ilkka tulee huomenna ja olen yrittänyt saada itseni tekemään kaikki rästihommat ennen sitä. Ei minulla juuri muuta ole kuin tämä yksi abstrakti. Siivota pitäisi ja onkin pakko. Asumaton kämppä taitaa kerätä asuttua enemmän pölyä. Siltä ainakin näyttää.

Lupasin Heidille, että lukaisen ainakin yhden Chiaroni&Chiesa 2006 -artikkelin ja täydennän siitä Heidin kirjoittamaa versiota. Ei vaan huvita ja päätäkin särkee. Nukahdin eilisen ikääntyvien yliopiston luennon jälkeen parin tunnin päikkäreille. Ei olisi pitänyt, sillä en saanut unta ennen yhtä. Eihän tuo vielä onneksi paha ole, mutta aamulla piti kuitenkin herätä ihan normaaliin aikaan. Tänään on sitten kehtuuttanut koko päivän eikä sählykään auttanut.

Jospa minä yrittäisin vaikka laittaa nyt nukkumaan ja herätä hyvissä ajoin huomenna kirjoittamaan abstraktia. Minulla on nyt uusi akku kannettavassani, joten voin mennä kirjoittamaan vaikka pihalle, jos siltä tuntuu!

Julkaistu

Dokumentaatiosuoja

Pohdiskelin lääkeliiketoiminnan kurssin jälkeen, mitä tarkoitetaan lääkkeiden dokumentaatiosuojalla. Olin oikeassa, että dokumentaatiosuoja tarkoittaa niitä aineistoja, miten tutkimus on toteutettu, mutta seuraavassa suora lainaus Lääketeollisuus ry:n Helsingissä 2007 julkaistusta Patentit yhteiskunnallisen kehityksen moottoreina -selvityksestä sivulta 5.

”Lääkkeiden dokumentaatiosuojalla tarkoitetaan määräaikaista suojaa, jonka puitteissa lääkkeen kehittäneellä yrityksellä on yksinoikeus käyttää hyväkseen myyntiluvan saamiseksi tekemiensä lääkkeen teho- ja turvallisuustutkimusten tuloksia. Jotta kuitenkin vältettäisiin ihmisten ja eläimien altistamista useita kertoja samoille tutkimuksille, on dokumentaatiosuoja-aika rajattu. Suoja-ajan päätyttyä samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävän rinnakkaislääkkeen valmistaja voi nojautua omassa myyntilupahakemuksessaan alkuperäislääkkeen kehittäjän suorittamiin tutkimuksiin.”

 

Julkaistu

Kammiosta hyllylle -prosessi hahmottuu

Ikääntyvien yliopiston luento tuottaa edelleen päänvaivaa. Yritin tehdä tänään Ilkalle valmiiksi luennon materiaalia, mutta vastaan tuli perustavanlaatuinen ongelma. Jos otsikko on tutkijankammiosta apteekin hyllylle niin silloinhan kyse on ilmiselvästi lääketutkimuksesta.

Lääkekehityksen kaari on oma prosessinsa ja akateemisen tutkimuksen kaupallistaminen oma prosessinsa, mutta sitten tullaan vielä Kuopion yliopiston keksintöjen kaupallistamisprosessiin. Minulla onkin siis kolme erilaista prosessia, jotka pitäisi yhdistää tässä luennossa yhdeksi.

Tosi hyvä, että tajusin ongelman nyt. Omituista sinänsä, etten ole törmännyt siihen väikkärissäni, vaikka olisi pitänyt. Kun nyt ratkaisen tämän jotenkin järkevästi, olen varma, että hyödyn ratkaisusta myös omassa tutkimuksessani. Siksi ikä-yo:n luento sopii minulle tosi hyvin – omakin tutkimus edistyy, kun joutuu jäsentämään aika ajoin ajatuksiaan luennoksi.

Yritin saada näistä kolmesta eri teemasta yhtenäisen ajassa etenevän prosessin. Yksinkertaistin lääkekehityksen seitsemään vaiheeseen: Keksintö ja lääkeainekandidaattien seulonta, prekliininen tutkimus, kliininen tutkimus, myyntilupa, myynti ja markkinointi, faasi IV ja lääkkeen poistuminen markkinoilta. Akateemisen tutkimuksen kaupallistamisen tiivistin seuraavasti: Keksintö, suojaaminen, tutkimus- ja kehitystyö, teknologiansiirto, tuotekehitys ja testaus, lanseeraus, tuotekehitys tai -parannus, hallittu poistaminen markkinoilta. Kuopion yliopiston keksintöä koskeva prosessi etenee suurin piirtein näin: keksintöilmoitus, valmisteluryhmän lausunto, yliopiston vastailmoitus keksijälle, yliopiston oikeudet, julkaiseminen, suojaus, lisensointi tai myynti.

Okei, lääkekehityksen ja kaupallistamisen ensimmäinen vaihe on selvä ja keksinnöstä seuraava keksintöilmoitus samoin. Näistä tulee tutkijankammiosta apteekin hyllylle -prosessin vaihe yksi.

Sitten vaiheessa kaksi yliopiston puolella valmisteluryhmä ehdottaa ja rehtori allekirjoittaa yliopiston vastailmoituksen keksijälle sekä aloittaa yliopiston omien oikeuksien arvioinnin. Tässä vaiheessa tutkijat joutuvat miettimään julkaisemista, jonka yliopiston oikeudet voivat kieltää. Yliopisto voi ottaa itselleen oikeudet keksintöön, mutta edellyttää, että keksijät osallistuvat tuotteen patentointiin ja yritysyhteistyökumppanien etsintään.

Keksintö suojataan viimeistään vaiheessa kolme, vaikka lääkekehityksen puolella se olisi voitu suojata jo keksintövaiheessa. Lääkekehityksessä aloitetaan prekliininen tutkimus, joka on osa tutkimuksen kaupallistamisprosessin tutkimus- ja kehitystyövaihetta. Tämä vaihe laiminlyödään yliopistolla lähes poikkeuksetta. Kuvitellaan, että kun keksintö on patentoitu, se myy itse itsensä yrityksille. Ei yritystä kiinnosta patentti vaan tulevaisuuden potentiaali, jota on hankala hahmottaa ilman keksinnön jatkokehitystä. Patenttihakemuksen jälkeen tutkimusryhmä voi myös julkaista työnsä tulokset. Laajasti ajateltuna julkaiseminen on osa tutkimuksen kaupallistamista.

Vihdoin päästään kaupallistamisessa teknologiansiirtoon, jossa yliopisto yhdessä keksijöiden kanssa tai keksijät yksin riippuen siitä, kuka oikeudet omistaa, etsivät kiinnostunutta yritystä lisensoimaan tai ostamaan keksinnön. Tutkimusryhmä voi perustaa myös oman yrityksen, ns. yliopisto-spin-offin.

Lääketutkimuksessa kliininen tutkimus aloitetaan vasta yrityksessä, joten se on vaihe viisi. Kaupallistamisprosessin puolella keskitytään tuotekehitykseen ja testaukseen, jossa laaditaan liiketoiminta-analyysejä ja markkinastrategioita. Lääkekehityksessä strategioita laaditaan varovaisesti, sillä käyttötestit (kliininen tutkimus) vie useita vuosia, eikä lääkkeen pääsystä markkinoille voi olla vielä varma. Yliopiston kiinnostus keksintöön päättyy keksinnön lisensointiin, myyntiin, patentin raukeamiseen tai siirtymiseen takaisin keksijöille. Ainoastaan lisenssituloista on sovittu, miten korvaus jakaantuu keksijöiden, keksijän laitoksen ja tiedekunnan sekä yliopiston innovaatiopalvelujen kesken.

Myyntiluvan saaminen aloittaa kaupallistamisprojektin lanseerausvaiheen ja lääkekehityksen myynti- ja markkinointivaiheen. Työ ei pääty tähän, sillä lääkekehitystä valvotaan tiukasti vielä ns. faasi IV-tutkimuksissa, joissa myyntilupa voidaan jopa peruuttaa. Tutkimusten tarkoitus on kuitenkin parantaa ja varmistaa tuotteen turvallisuus ja käytettävyys sekä löytää pitkäkestoisen käytön tuottamia yhteis- ja haittavaikutuksia. Näin kyseessä on kaupallistamisen tuotekehitys- tai -parannusvaihe.

Tavoitteena on, että tuote voidaan poistaa hallitusti markkinoilta. Lääkekehityksessä uudet lääkkeet syrjäyttävät usein vanhat hoitokeinot tai yllättävät haittavaikutukset aiheuttavat myyntiluvan peruutuksen. Viimeistään patenttisuojan rauettua myynti laskee, kun geneeriset lääkkeet alkavat kilpailla alkuperäislääkkeiden kanssa.

Julkaistu

Sälää oikeiden töiden tiellä

Huristeltiin jo aamulla Ilkan kanssa Savonlinnaan. Luulin, että voin käyttää koko päivän ikääntyvien yliopiston luennon valmisteluihin, mutta niinhän sitä voi luulla kaikenlaista.

Heti kun sain koneen auki, Heidi soitteli ja kyseli lukuseminaarin abstraktista, jonka pitää olla valmis viikon päästä. Entinen suunnitelma meni mönkään, koska torstainen haastattelu peruuntui. Uusi idea tarkoittaa aina uutta työurakkaa ja siksi piti siirtää ikä-yo -projektin aloitusta.

Ajateltiin kirjoittaa paperi bioteknologian nykytilasta Suomessa. Heidi uskoi, että sellaiselle paperille voisi olla tarvetta ja että sitä voitaisiin referoida kohtalaisen laajasti ainakin kotimaassa, jos saisimme paperin julkaistua.

Heidi haluaa paperin International journal of biomedical engineering and technology -lehteen. Noh, menetteleehän se, mutta aika kova pudotus tästä tulee, koska alunperin suunnittelimme julkaisevamme R&D Managementissä. Sinne minulla olisi vähän suhteita, joita pitäisi hyödyntää mahdollisimman pian, ettei nimi unohdu.

Selailin vähän bioalan julkaisuja netissä, mutta pakko oli aloittaa ikä-yo:n luentorunko. Tai olisi pitänyt aloittaa, mutta sitten eteen tuli vielä lääkealan liiketoiminnan tehtävä. Olivat viime viikolla ideoineet ikääntyville uutta lääkehoitoa ja keksineet human touch -ideologiaan perustuvan omafarmaseuttikonseptin.

Epäilen vähän sen käytännön toteutusta. Tulee turkasen kalliiksi hoitaa henkilökohtaisesti dosettien täyttö, reseptien uusiminen ja mitä kaikkea muuta ryhmän muut jäsenet olivat suunnitelleetkaan. Idea oli kuitenkin syntynyt vasta aivoriihityöskentelyn tuloksena, joten ehkä sitä ei kannata heti tuomita. Kehittelyä se vaatii aika tavalla.

Ja vihdoin ja viimein iltapäivällä ikä-yo:n kimppuun. Sain KKK:lta postia, että 45-60 minuuttia yksinpuhelua riittää ja sen jälkeen keskustellaan tunnin ajan. Pelottaa vähän se keskusteluosio. Siellä voi olla tosi päteviä ihmisiä kuuntelemassa. Syövät elävältä tällaisen tutkijanalun.

Aikaraja aiheuttaa muutenkin huolenaiheita. Jotakin on pakko tiivistää. Ajattelin jakaa prosessin korkeintaan neljään vaiheeseen, vaikka aluksi ajattelin vähän laajempaa prosessikuvausta.

Löysin ihan kivoja tilastotietoja Lääke2000-ohjelmasta luennon tueksi. Ne täytyy kuitenkin tallentaa koneelle eikä näyttää suoraan netistä, sillä kaupungintalolla ei toimi netti! Huomiseksi on pakko saada kaikki materiaali valmiiksi, että voi kysyä Ilkalta vinkkejä toteutukseen. Torstai tulee yllättävän pian. Minun on jotenkin päästävä eroon näistä turhista jutuista, jotka aina tulevat oikeiden tai ainakin paljon mielenkiintoisempien töiden eteen.

Julkaistu

Olen idiootti

Minulla ja Heidillä piti olla tutkimushaastattelu torstaina oululaisessa lääkealan palveluja markkinoivassa yrityksessä, mutta viime hetkillä haastattelu peruttiin.

Oikeastaan peruutus oli meidän kannaltamme hyvä juttu. Saamme enemmän aikaa miettiä, millaista tietoa haluamme haastattelusta saada. Tähän asti olemme tehneet lukuseminaarin työtä vain mutu-tuntumalla.

Haastattelun aihe on strateginen kumppanuus yrityksen ja yliopiston välillä, joten se istuu hyvin minun väikkäriini. Heidille se ei mene ihan yhtä suoraan väikkärin aiheeseen. Toisaalta osaaminen, oppiminen ja bioteknologia yhdistävät molempien väikkäreitä, joten ei tämä Heidilläkään hukkaan mene.

Minulla olisi kova into päästä kirjoittamaan väikkärin runkoa suunnittelemieni abstraktien kautta. Nyt työhön ryhtymisen estää lääkealan liiketoiminta -kurssi ja lukuseminaarin abstraktin deadline.

Voi vitsi, että olen todella idiootti, kun menin ilmoittautumaan vielä parille kurssille, vaikka periaatteessa opinnot on jo suoritettu KTT-tutkintoa varten. Voisitko mitenkään, Ilkka, muistuttaa, etten enää joulun jälkeen jatkaisi lukuseminaarissa?

Sen voi keskeyttää jouluun ja minulla on ilman lukuseminaariakin kädet täynnä työtä. Sitä paitsi olisi kiva joskus lukea kolme minulle lähetettyä paperia, joiden toivotaan innostavan yhteistutkimukseen.

Yhteistutkimus olisi juuri nyt tosi kova sana ja kiinnostaisi minua kovasti. Taidan ensi viikolla hautautua Savonlinnaan mietiskelemään syntyjä syviä. Äh, silloinkin on oikeasti mietittävä ikääntyvien yliopiston luentoa. Onneksi runko on toteutusta vaille valmis.

Julkaistu

EBRF ihan putkeen

Tässähän on tullut ihan huhkittua viime aikoina. Maanantain luentokokemusten jälkeen en ole ehtinyt edes blogia kirjoitella. Kaikkein eniten aikaa ja eforttia on mennyt EBRF-konferenssiin.

Konferenssi alkoi jo tiistaina get-together partyllä, mutta apurahatutkijana skippasin partyt ja menin Jyväskylään vasta keskiviikkona. Tiistai menikin sitten oman esityksen suunnittelussa.

Nimimiesten kalvosulkeiset

Keskiviikkona kuuntelin epäuskoisena elämäni ensimmäisen oikean konferenssin tarjontaa. Mitä nimekkäämpi esittäjä, sitä surkeampi esitys. Näytti jo siltä, että tarkoituksena olikin tehdä uusia ennätyksiä, montako kalvoa tai slidea mahtuu kahteenkymmeneen minuuttiin. Ensimmäinen esittäjä yritti viittäkymmentä, mutta ei aivan onnistunut.

Minä olin ollut sinisilmäinen ja oletin tottakai, että esittäjät malttavat jättää aikaa myös keskustelulle ja kommenteille. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joten keskiviikko meni aika pitkälti kalvosulkeisten parissa ja hermoillessa, pitäisikö sittenkin äkkiä väsätä vielä pari ylimääräistä kalvoa omaan esitykseen.

VTT:n verkostoon

Kaikki tauot ja lounastunnit käytin verkostoitumiseen. Lounaalla ideoitiin Tampereen VTT:n kanssa uusia sovelluksia RFID-tageille. Minä keksin niitä aika monta ja joillekin niistä lämpenivät jopa VTT:läiset. Etupäässä mietiskelin vanhusten ongelmia. Tuollainen tagi lääkepurkin kyljessä voisi kertoa esim. kännykälle, miten monta pilleriä mummon pitää kyseistä lääkettä ottaa ja mihin aikaan ja sitten koneääni kertoisi saman infon mummolle – ja niin isosti, ettei mummon tarvitsisi kääntää kuulokojetta kovemmalle.

Samat VTT:n tyypit pyysivät minut ja Heidin illallisella samaan pöytään. Pöytään tuli myös pari tyyppiä Tampereen teknillisestä ja yksi Australiasta ja yksi Hollannista. Taustamusiikki ei vain sallinut juuri keskustelua pöydän yli, joten minä jatkoin jutustelua lähimpänä istuneiden VTT:läisten kanssa. Annoin heille pari konferenssivinkkiä, koska olivat ilmeisen kiinnostuneita akateemisesta matkustelusta.

Kultamitalipaperi

Saivat minut houkuteltua vielä jatkoille.  Olin rättiväsynyt, koska juna lähti Kuopiosta Jyväskylään jo ennen kuutta aamulla ja pakkasin vielä tavaroita puolenyön jälkeen. Koirasen Matti kuitenkin totesi, että minulla on niin hyvä paperi, ettei esityksen takia kannata jättää menemättä. Imarteli pirulainen minua vielä illallakin. Sen Matti aloitti jo aamulla rekisteröinnissä, kun sanoi, että minulla on kultamitalipaperi ja että oli antanut siitä vinkkejä myös Sallisen Ainon avauspuheenvuoroon. Sallinen todella käytti paperini ideoita puheessaan.

No joka tapauksessa olin ihan kiltisti jatkoilla. Heikki komensi minut vielä Giggliniin ja uhkaili, ettei minulle löydy ainakaan Suomesta väikkärin tarkastajaa, jos en lähde. Markkinoinnissa on siis tosi pienet piirit…

Aamulla missasin tarkoituksella ensimmäisen session ja kävin vielä kertaalleen läpi oman puheenvuoroni. Järkkäsin myös viime hetken sijaista tiedekuntaneuvoston kokoukseen, koska varajäsenten kanssa oli jotain häikkää Kuopion päässä. Onneksi sain järkättyä Tannisen kokoukseen vielä kymmentä minuuttia ennen sen alkua.

Helppo olla tyytyväinen

Esitys koitti vähän ennen puoltapäivää ja meni, jos nyt vaatimattomasti koitan tämän sanoa, ihan hemmetin hyvin! Olin tosi tyytyväinen. Pysyin tiukassa aikataulussa huippu hyvin ja pakko olikin pysyä, kun olin aikatauluttanut muutamat tekstit kalvoihin. Ei mitään ongelmia katsekontaktissa eikä edes esityksen jälkeisissä kysymyksissä.

Vielä pitää hioa esityksen aloitusta ja loppua. Nyt sain mielestäni tosi hyvin vietyä esityksen alkuosan kohti selvää käännekohtaa ja vielä sen ylikin. Käänne oli tässä tapauksessa toimintatutkimus. Kerroin ensin väikkärini taustoista ja casen kautta johdatin kuulijat toimintatutkimukseen ja sen tuomiin erityisiin haasteisiin. Olisi ehkä voinut lisätä vielä esimerkit jokaisesta haasteesta, jotta esityksestä olisi tullut elävämpi. Ensi kerralla sitten.

Alun esittelyt ja lopun kiittelyt pitäisi vielä hoitaa selvemmin. Ei mutinoita, että tässäpä tämä nyt oli, vaan jotain älykästä ja kommentteihin kannustavaa. Nyt kerroin, mistä erityisesti haluaisin kuulla kommentteja ja pyysin myös kertomaan, jos joku tiesi tutkimuksen, jossa toimintatutkimuksellista otetta olisi käytetty liiketoimintakontekstissa.

Konstruktiivinen tietokäsitys

Aluksi kukaan ei puhunut mitään, mutta Koiranen hoiti tilanteen hienosti ja aloitti. Hän kehui aihetta mielenkiintoiseksi ja nosti esiin yliopistojen muuttumisen julkisoikeudellisiksi oikeushenkilöiksi lähiaikoina. Koiranen tietenkin kysyi oppimisteoriaa. Käytän työssäni Schultzen ja Stabellin konstruktiivista tietokäsitystä, jossa oppiminen nähdään sosiaalisena vuorovaikutusprosessina. Tietoa ja osaamista konstruoidaan käytössä eli tiedolla on kaksinaisrooli: sitä käytetään toiminnassa, mutta sitä myös tuotetaan toimimalla. Tästä pitäisi joskus kirjoittaa teoreettinen paperi, mutta Ilkka kasvatustieteilijänä tyrmäisi sen kuitenkin liian heikkona taustoiltaan. Ehkäpä jätän oppimisen sitä paremmin hallitseville. Ehkä pitäisikin puhua vain muutoksesta.

Kaupallistamisen epämääräinen käsite

Muita kommentteja sain kaupallistamisen käsitteeseen liittyen. Yksi newyorkilainen proffa ehdotti, että käyttäisin commercialise-termin sijaan valorise-termiä. Okei, olen törmännyt tähän monissa EU-raporteissa, mutta sen sisältö on jäänyt tosi epäselväksi. Itse ehdottaisin konseptointia, joka olisi jotain sellaista kuin conceptualise tms.

Myös Koiranen kyseli kaupallistamisen määritelmää ja sitä, miten lääkekehityksen pitkät kehityskaaret muuntavat kaupallistamisen käsitettä lääkealalla. Pohdin ääneen, että työssäni kaupallistaminen nähdään arvonluontiprosessina ja täsmennettynä tutkin kaupallistamista vain sen alkuvaiheessa, jota nimitin fuzzy front endiksi. Joku sanoi, että FFE ja kaupallistaminen ovat kaksi eri asiaa, mutta olen kyllä täysin eri mieltä. Hollannissa puhuttiin jatkuvasti siitä, miten FFE aloittaa uusien tuotteiden kehityksen ja kaupallistamisen prosessin.

Harmi, että perjantaiaamun kello kahdeksan luennot pakottivat minut Kuopioon päästyäni  muihin hommiin ja konferenssiannin puntarointi jäi heikoksi. Ensi kerralla pitää älytä jättää pari konferenssin jälkeistä päivää vapaaksi. Ei vielä Uudessa-Seelannissa tietenkään;)

Julkaistu

Muistiinpanot myytävänä

Tein reilusti muistiinpanoja eilisessä lääkeliiketoiminnan seminaarissa. Nyt muistiinpanoille on riittänyt kysyntää. Lupasin ne jo Teuvolle ja Saijalle.

Täsmensin muistiinpanot juuri äsken ja korjailin pahimmat kirotusvireet pois. Perstutkimuksen korjasin jo seminaarin aikana perustutkimukseksi, ettei lääkeliiketoiminnasta saisi turhan karvaista kuvaa.

Korjatessani tarkistin myös sen, kumpi, Lauri vai Jouko, kannusti yrityksiä miettimään tulevaisuudessa tarvittavia lääkehoitoja eikä keskittymään nykyisiin sairauksiin. Se oli Lauri. Olisihan se pitänyt arvata. On kyllä tosi hienosti huomautettu. Sitä tuntee itsensä tyhmäksi, kun ei ole tätäkään asiaa osannut näin yksinkertaisesti sanoa.

Lääketutkimuksen pitkä kaari

Toinen juttu, joka nousi esiin muistiinpanoista, oli patentointiin liittyvä problematiikka. Kun lääkemolekyyli patentoidaan, 20 vuoden patenttisuoja alkaa huveta, vaikka vasta silloin siirrytään kehitysvaiheeseen. Lauri määritteli, että kehitysvaihe alkaa, kun lääkeainekandidaatti on valittu. Periaatteessa minä tiesin tämänkin, mutta aiemmin en ollut tajunnut asiaa ihan näin konkreettisella tasolla. Jos kehitystyö vie 7-15 vuotta, geneeriset lääkkeet kolkuttelevat jo ovella ennen kuin lääkettä on myyty tablettiakaan.

Miksi tämä ongelma on noussut ajankohtaiseksi vasta nyt? Siksi, että patenttilainsäädäntöä muutettiin niin, että geneeristä lääkettä voi alkaa kehittää heti kun lääkkeen dokumentaatiosuoja loppuu. Aiemmin kehitystyötä ei saanut aloittaa ennen patentin raukeamista, mikä toi alkuperäislääkkeelle pari elinvuotta lisää. Pitää vielä tarkistaa, milloin patenttilainsäädäntö muuttui ja mitä tarkoitetaan dokumentaatiosuojalla.

Tällä hetkellä luulen, että dokumentaatiosuojalla viitataan viranomaisten vaatimukseen siitä, että kaikki työvaiheet pitää pystyä esittämään työkirjojen ja laboratoriopäiväkirjojen muodossa. Ilman niitä geneeristen lääkkeidenkin kehitys voisi viedä aikaa, mutta dokumenteista yritykset saavat selvät toimintaohjeet lääkkeen kehitykseen.

Yritykset pyrkivät ratkaisemaan suojausongelman patentoimalla kaikki mahdolliset uudet kiderakenteet ja hoitoindikaatiot alkuperäisen patenttinsa ympäriltä. Kun jokainen näistä saa 20 vuoden suojan, kokonaissuojaus kestää ainakin osan geneeristen lääkkeiden uhasta.

Lauri kuitenkin valitteli, että laaja-alainen suojaaminen on usein tutkijoiden ongelma. He eivät ymmärrä, että kaikki pitää patentoida erikseen nopeasti ennen julkaisemista. Tästä nousee taas yksi teema, jota olisin voinut yritysasiamiehenä painottaa. Pihkura, kun olisivat valinneet minut siihen hommaan.

TULI-yhdyshenkilö

Eilen minusta leivottiin laitoksen TULI-yhdyshenkilö, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, mitä se tarkoittaa. Odottelen vielä, josko TIPistä otettaisiin yhteyttä ja annettaisiin lisätietoja. Jos niitä tulee, tartun heti tilaisuuteen ja kysyn, pääsisinkö liittoyliopiston innovaatioasioita yhtenäistävään työryhmään. Lupasin Päiville, etten ota yhteyttä ennen kuin TIPistä päin laitellaan minulle jotain tietoja. Ensi viikon loppupuolella aion unohtaa tämän lupaukseni.

Julkaistu

Lääketutkimuksen kaupallistamisen vaikeus

Lääkeliiketoiminnan kurssi alkoi tänään koko päivän kestäneellä seminaarilla.

Hormos Medicalin Lauri Kangas piti aivan loistavan esityksen lääkekehityksen prosesseista ja lääkeliiketoiminnasta. Esityksessä ei ollut varsinaisesti mitään uutta, mutta Kankaan esitystapa oli huippuhyvä. Kokemuksen tuoma varmuus ja todella syvällinen ymmärrys alan dynamiikasta näkyi kaikessa hänen toiminnassaan.

Kysyin Kankaalta hänen näkemystään, miksi suomalaista huippututkimusta ei onnistuta tuotteistamaan, vaikka ennakkolukemistossa Brännback ym. (2004) väittivät, että Suomessa lääkekehitys on jopa kahdeksan kertaa edullisempaa kuin muualla.

Kankaan mukaan kehityksen edullisuus johtuu siitä, että suomalaisilla on vankka kokemus oikeista tutkimus- ja turvallisuusmenetelmistä. Osataan tehdä tarvittavat tutkimukset ja huolellisella suunnittelulla vältetään turhat tutkimusvaiheet. Kuitenkin oikean kumppanin löytäminen on Kankaan mukaan vaikeaa. Kotimaisten yritysten resurssit eivät riitä kansainväliseen markkinointiin, joten partneri on välttämätön.

Vain potentiaalisimmat jatkoon

Esitin iltapäivällä saman kysymyksen Fennopharman Jouko Savolaiselle. Savolainen huomautti, että kehityskustannusten alhaisuus johtuu enimmäkseen korkeasta onnistumisprosentista. Vähiten potentiaaliset innovaatiot karsiutuvat jo ennen kehitysvaiheen aloittamista. Monet keksinnöt syntyvät suomalaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, joissa ideoita ei tunnisteta tai jos tunnistetaan, ne hukkuvat byrokratiaan.

Toisaalta Suomesta puuttuu myös täsmärahoitus keksinnön viemiseen proof-of-concept -vaiheeseen, jolloin isommat yritykset ehkä kiinnostuisivat ideasta. Lisäksi Suomesta puuttuu ”kolmen äffän” rahoitus, family, friends ja fools.  Lopuksi Savolainen vielä kaipasi Suomeen lisää yrittäjähenkisyyttä ja riskinottokykyä.

Pieni positiivinen kaiku

Kysyessäni toivoin kuulevani, että lääkekehitysputki tökkii alkupäässä, jolloin yliopistojen keksintöjä ei saada markkinoitua yrityksille eteenpäin vietäväksi. Savolaisen vastaus oli toiveideni täyttymys, mutta Kangas ei viitannut yliopistoihin lainkaan. Toki hän mainitsi esityksessään, että usein innovaatioita haetaan myös yliopisto-yritysyhteistyön kautta. Hän ei kuitenkaan erityisesti kertonut yhteistyön ongelmista.

Otan kuitenkin Savolaisen vastauksen positiivisena viestinä omalle tutkimukselleni. Olen edelleen sitä mieltä, että suurimpia haasteita ovat keksintöjen tunnistaminen yliopistoissa ja yliopistojen innovatioprosessin kehittäminen sellaiseksi, että se aidosti tukee keksintöjen kaupallistamista.

Kurssin aikana tehdään ryhmätyö, jossa laaditaan kaupallistamissuunnitelma ikääntyneiden lääkehoidon tuotteesta tai palvelusta. Minun laatimaani kaupallistamissuunnitelmarunkoa käytetään suunnitelman pohjana. Minua kiukustuttaa välillä se, että mielestäni olen laatinut rungon täysin itsenäisesti, muttamyös opettajat mainitaan aina sen tekijöinä. Nyt toinen heistä on jopa muuttanut alkuperäistä rahoitusosiota, mutta se on tosi hyvä juttu, koska hän on taloushallinnon ja rahoituksen ammattilainen.

Kaupallistamissuunnitelma jakoon

Siksi ajattelinkin, että laitan koko kaupallistamissuunnitelman rungon jakoon täällä blogissa. Siinäpähän sitten muutkin hyödyntävät sitä, miten haluavat. Näin en itse syyllisty siihen, mistä syytän monia tutkijoita eli oman hengentuotoksen mustasukkaiseen vaalimiseen.

Seminaarin aloituspäivä oli kokonaisuudessaan hyvä. Ainoa takaisku sattui ryhmäjaossa. Minä muodostan tällä hetkellä Anun kanssa kahden KTT-opiskelijan ”monitieteisen” ryhmän, sillä ryhmämme muut jäsenet luopuivat kurssista. Nyt odottelemme, saammeko vahvistusta ryhmä rämäämme vai pitääkö meidän Anun kanssa todella keksiä ikääntyneiden lääkehoito ihan tyhjästä. Pari ideaa jo syntyi;)