Blogi
FMCG = Fast moving consumer goods. Kiitos Make herätyksestä 😉 Maitohan se sellainen. Oli niin surkea nettiyhteys käytössä, etten viitsinyt etsiä termiä netistä. Nyt toimii jo paremmin.
Joskus aikojen päästä, kun tämä ja monet muut termit ovat häipyneet unholaan, voimme yhdessä kiittää ja kumartaa blogeihin tallennettua tietovarantoa. Sieltä on helppo poimia kertakäyttökulttuurin synnyttämät termit historiankirjoihin.
Terveisin Outi2.0
Timo Raaska Prewise Finlandista puhuu perehdyttämisen uusista mahdollisuuksista. Työntekijän perehtymiseen käytettävä aika on lyhentynyt vain 15 minuuttiin. Sinä aikana hänen pitäisi perehtyä uuteen työyhteisöön, uuteen työtehtävään tai mihin tahansa uuteen asiaan.
Yrityksissä haetaan Raaskan mukaan operationaalista erinomaisuutta. Aiemmin puhuttiin koulutuksesta, osaamisen hallinnasta ja työn tukemisesta. Raaska sanoo, että joskus verkkoympäristöt tehdään vain koulutustavoitetta varten, vaikka suuri maali olisi operationaalinen erinomaisuus. Mitähän se tarkoittaa? Raaska varmaan kertoo kohta.
Perehdyttämistä ei tehdä vain, kun uusi työntekijä tulee taloon. Uusi toimenkuva, työtehtävä ja organisaatiorakenteen muutos vaativat nekin perehdyttämistä. Raaskan mukaan uuden työntekijän muuttuminen 100 prosentin tehokkuudelle toimivaksi tekijämieheksi vie joskus jopa puoli vuotta. Jännä juttu, jos miettii, kuinka kauan minun perehdyttämiseen käytettiin aikaa ja kuinka kauan meni, että minä aloin tehdä kunnolla hommia. Sadasta prosentista en ole ihan varma, mutta kyllä varmasti viikon jälkeen jo tiesin tarkasti, mitä teen. En osannut käyttää kaikkia typeriä apparaatteja ja matkasuunnittelusysteemejä, mutta ei niitä osaa aina käyttää kokeneemmatkaan työntekijät.
Koska perehtyminen vie aikaa, Raaska esittää, että perehdyttämisen verkkoympäristöä hyödynnetään kolmesta kuuteen kuukautta. Sen lisäksi tarjotaan mentorointia ja lähiopetusjaksoja. Intraneteistä Raaska sanoo, että ne ovat tiedon hautausmaita, joita ei kannata käyttää perehdyttämiseen. Mentorointia voidaan sen sijaan antaa myös verkossa.
Ei pitäisi enää rakentaa erillistä koulutusjärjestelmää verkkoon vaan oppiminen ja uuden tiedon omaksuminen pitäisi viedä päivittäiseen työhön. Tällaista käyttäjälähtöistä ajattelua tukee hyvin sosiaalisen median palveluiden hyödyntäminen perehdytyksessä. Toisaalta käyttäjälähtöisyydessä piilee vaara, etteivät saman organisaation henkilöt jaakaan enää samaa päämäärää.
Jos organisaation ja yksilön oppimistavoitteet eivät kohtaa, pyritään luomaan oppimispolku, joka sopii molempien tarpeisiin. Koska osaaminen on aina yksilön omaa, ei organisaation, yksilöllä on suuri valta ja vastuu. Kun organisaatio kouluttaa yksilön tiettyyn tehtävään tai koulutuksen kautta rakentaa hänelle osaamista, se häipyy organisaatiosta, kun yksilö lähtee.
Organisaation pitäisi sopia yksilön kanssa työ- ja kehittymisrooleista, joille on rakennettu tietyt kouluttautumisetapit. Omaksumisellekin pitää antaa aikaa, vaikka jatkuva koulutus sitouttaa. Yksilöiden motiivat voivat vaihdella huomattavasti ja siksi Raaskan mukaan pitäisi yhdistää pedagogiikkaa ja markkinoinnillista vaikuttamista. Hän ilmeisesti tarkoittaa, että pedagogiset tavoitteet on ainakin jossain määrin puettava vastaanottajaystävälliseen muotoon ja näin lisätä yksilön motivaatiota.
Raaska on koonnut oppimisen elinkaaren digitaalisin työkaluin. Alussa on muutosviestintää ja verkkokursseja. Luokkahuonekoulutus ja virtuaaliset oppitunnit muuttuvat pian ohjeiksi ja oppaiksi ja vähitellen käytännön kautta järjestelmiksi ja työkaluiksi. Samalla wikit, rapid e-learning ja blogit osoittavat oppimisen soveltamista, kun aika kuluu riittävästi. Yksilölle pitää siis antaa ensin perusvalmiudet ja pyytää vasta myöhemmin häntä osallistumaan tiedon soveltamiseen ja tuottamiseen.
Pikkuisen menee nyt laidasta laitaan enkä huomaa selvää yhtymäkohtaa luennon teemaan ”wikit ja blogit yritysten arjessa”. Ja aikakin loppuu lyhyeen. Ainakin termit vaihtelivat perehdyttämisestä koulutuksen kautta oppimiseen. Ihmiseen vaikuttaminenkin nousi esiin viimeisessä lauseessa. En tiedä nyt tästä sen enempää.
Viime viikolla Katri Lietsala Gemilosta piti hyvän esityksen ja nyt oli vuorossa toimitusjohtaja Tomi Terentjeff. Gemilon palveluita ovat Waraamo, 24days-joulukalenteri ja yrityksille suunnattu Facebook-tyylinen palvelu, jonka nimeä en näe taululta. Demo on käytettävissä parin viikon sisällä.
Terentjeffin esitys on esimerkki, miten wikejä voidaan hyödyntää käytännössä. Gemilon perustamisen aikaan DekiWiki todettiin helppokäyttöiseksi, helposti editoitavaksi ja siinä oli riittävästi liitännäisiä. Silti käytössä se on osoittautunut ajoittain hitaaksi eikä kuvien lataaminen toimi wysiwyg (what you see, is what you get) vaan ne ladataan sivun liitteeksi. Gemilolla on julkinen etusivu, asiakkaille omat kansionsa, lehdistölle tiedotesivut ja muuten wiki on suljettu. Terentjeff kehuu kovasti DekiWikin ohjauspaneelia ja kansiorakennetta, jotka ovat tuttuja windows-ympäristöstä.
Gemilossa wiki on myös yhdistetty TRAC-tehtävienhallintaan, mutta ihan saumatonta se ei ole ollut. Käytännössä asiakkaalle luodaan wikiin kansio, johon kirjataan asiakkaan perustiedot, tiedot tarjouksesta ja kirjoitetaan asiakastapaamisessa läpikäydyt asiat. Asiakkaalle annetaan tunnus wikiin, jotta hän pääsee tarkastelemaan omia tietojaan. Raportointi ja selvitykset kirjoitetaan wikissä, jolloin näkyviin jää täydellinen versiohistoria. Vasta valmis teksti muotoillaan tarvittaessa printattavaksi dokumentiksi.
Kun asioista on sovittu, Gemilo kirjaa toiminnot tiketeiksi. Tätä en ymmärtänyt, vaikka Terentjeff selitti asian esimerkin kautta. Ilmeisesti ne ovat varsinaisia Gemilon palveluja asiakkaille.
Alkoi mennä liian käytännönläheiseksi ja akkukin taas loppuu. Pistän välillä koneen kiinni.
Dicital Competence and Learning -konferenssi on hyvässä vauhdissa. Kaisa Kautto-Koivulan esitys oli kaikkine niine lukuisine mokoma-sanoineen loistava. Pääsin laskuissani kymmeneen mokomaan.
Insinööristä filosofiksi kouluttaunut Kautto-Koivula osasi pukea sanoiksi yhteiskunnallisen murroksen, jonka keskellä elämme. Hän painotti moneen kertaan, kuinka ihminen muuttuu resurssista tekijäksi, kuinka me yksilöinä ja yksilöiden muodostamina verkostoina rakennamme tulevaisuuden suuntaviivat juuri nyt.
Kautto-Koivulan esityksessä kantavina teemoina olivat luovuus ja inhimillisyys. Itsestä pitää pitää huolta. Jos elämä on tasapainossa, on helpompi löytää itselle sopivia elämisen, työskentelemisen ja luovuuden kanavia.
Pitää kirjoittaa tarkemmin illalla. Piti seistä koko esityksen aika, koska Verkatehtaan tilat kävivät auttamatta pieniksi. Järjestäjätytöt sentään löysivät jakkaran takapuolensa alle.
Ruokapöydässä lukuisia konferensseja kiertänyt täti ei herätellyt kummoisia odotuksia huomispäivälle. Hän tuomitsi Teemu Arinan suoraan puppusanageneraattoriksi. Huomenna nähdään, löytyykö termiverhon takaa oikeaa asiaa.
Yllättävää kylllä, nyt taitaa olla käsillä ensimmäinen seminaari, jossa verkkoyhteydet toimivat moitteetta. Verkatehdas – ten points.
Jaakko Löppönen tiivistää päivän annin.
1. Haetaan kokonaisymmärrys ja haetaan apua.
2. Tarvitaan sisäistetty suunta ja merkitys.
3. Myynti, tavoite ja seuranta eli konversio
4. Matka alkaa verkosta
5. Käyttäjät
6. Työkalut, tieto, konkretia.
Tilaisuuden päättää Jere Talonen Haaga-Heliasta. Odotan innolla, että hän kertoisi mahdollisuudesta tutustua tulevaisuuden hotelliin. Minä pyysin Kauppista selvittämään, päästäisiinkö sinne. Huoneet on kuitenkin myyty tälle päivää, mutta Talonen kehottaa meitä ottamaan yhteyttä, jotta pääsisimme tutustumaan näihin. Harmi
Talonen kertoo, että seminaari jatkuu ensi vuonna ja tämä oli vain lähtölaukaus. Seminaari jatkuu jo nyt ning-yhteisössä.
Kaiken kaikkiaan seminaari oli ihan hyvä aloitus sähköisen liiketoiminnan edistämiselle matkailualalla. Ohjelman rakennetta olisi voinut hieman kehittää. Saariluoman stand-up oli hyvä setti, mutta aivan liian aikaisin aamulla. Se olisi voinut herätellä ihmiset iltapäivähorroksestaan esimerkiksi kahvin jälkeen.
Seminaarin ohjelma oli rakennettu pk-yritysten tarpeisiin, mutta osallistujaluettelosta päätellen mukana oli vain joitakin yksittäisiä pk-yrityksiä. Siksi päivän alku stand-upin jälkeen tuntui raskaalta. Kauppisen esityksen ensimmäinen osa, jossa hän painotti internetin olevan vain yksi media muiden joukossa, oli ihan osuva aloitus, mutta hänen sanojenselitystuokionsa oli turhan raskas. Ehkä listalta olisi kannattanut pudottaa joitakin teknisimpiä termejä pois. Näin aikaa olisi jäänyt käsitellä kaikkein tärkeimpiä hieman kauemmin.
Jaakko Löppönen kertoi, millä kaikilla tavoilla yritys voi edesauttaa sähköistä liiketoimintaa. Hänen esityksensä rakentui pitkälti yhden kalvon varaan. Siinä ei juurikaan ollut tekstiä, mutta pikku kuvia ja symboleita sitäkin enemmän. Jokaisella kuvalla oli tarkoituksensa, mutta kuinka moni kuulijoista muistaa enää myöhemmin, mitä ne olivat? Konsulttina Löppönen ei tietenkään voi antaa kirkkaimpia ajatuksiaan julkiseen levitykseen, joten suotakoon hänelle kuvagalleria.
Kahvitauon jälkeen jakaannuimme kahteen. Kauppisen vetämä ”jatkokurssi” oli oikein antoisa. Best Westernistä saimme esimerkin, kuinka iso globaali toimija panostaa sähköiseen liiketoimintaan ja näkyvyyteensä verkossa.
Katri Lietsalan esitys oli päivän parhaimpia, jollei paras. Hän kertoi täsmällisesti ja selkeästi, mitä sosiaalinen media on ja miten se näyttäytyy matkailuyritykselle. Lietsalan esityksen pääpointti oli, että ole läsnä siellä, missä asiakkaasi sinut parhaiten tavoittaa. Fiksua ja fiksusti sanottu. Myös hänellä oli esimerkkejä, joihin matkailuyrittäjien oli varmasti helppo samaistua. Harmi vain, etten enää saanut Lietsalaa kiinni.
Iltapäiväkahvin jälkeen ohjelma jatkui mielenkiintoisempana kuin aamulla. Kauppisen Ilkka oli selvästi innostuneempi päivän toisesta puheenvuorostaan ja toi mukavasti esiin myös eCompetence Center Finlandin ja eTourismProfilerin.
Ilkka väritti tarinaansa omakohtaisella esimerkillään, miten markkinointia pitäisi fokusoida kaikkein potentiaalisimmille asiakkaille, jotta kauppa kävisi. Ilokseni huomasin, että Kauppisen esityksen taustalla oli havaittavissa myös markkinoinnin teorioita. Ainakin AIDA-ostopäätösprosessi oli esillä.
Iltapäivän päätti kaksi tehokasta naista. Sirte Pihlaja Fjordista kertoi lukuisia esimerkkejä, miten matkailuyritykset ovat onnistuneet tuotteistamaan ja markkinoimaan palveluitaan. Hän puhui elämystaloudesta, jossa videot tehostavat elämyksen syntyä, musiikki jatkaa kokemusta vielä matkan jälkeenkin ja jossa matkailutuote räätälöidään kunkin yksilöllisiin tarpeisiin. Tai yksilö voi räätälöidä sen itse.
Googlen Anni Ronkainen kertoi ehkä eniten tilastotietoja. Hän totesi suomalaisten olevan maailman Googleorientoitunein kansa. Meillä tehdään eniten maailmassa Google-hakuja per capita. Itse asiassa Googlesta haetaan jopa Googlea, koska suomalainen ei kirjoita täsmällistä osoitetta osoitekenttään vaan hakee yritykset hakukoneilla. Siksi on tärkeää, että hakukone löytää yrityksen nettitulvasta.
Täytyy sanoa, että naiset jyräsivät Matka alkaa verkosta –seminaarissa. Lietsala, Pihlaja ja Ronkainen pitivät hyvät esitykset, pysyivät aikataulussa ja puhuivat selkeästi. Eivät muutkaan huonoja olleet. Aloituspuheet ehkä olivat minulle liian itsestäänselvyyksiä, joten ehkä suhtauduin niihin turhankin kriittisesti.
Päivästä jäi puuttumaan vain kaksi asiaa. Ensimmäinen oli se, ettemme päässeet tutustumaan Haaga-Helian huomisen hotelliin. Toinen asia oli se, mikä toteutuu joka ikisessä seminaarissa: aikaa tutustumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen ei ollut taaskaan riittävästi.
Jaakko Löppönen tiivistää päivän annin.
1. Haetaan kokonaisymmärrys ja haetaan apua.
2. Tarvitaan sisäistetty suunta ja merkitys.
3. Myynti, tavoite ja seuranta eli konversio
4. Matka alkaa verkosta
5. Käyttäjät
6. Työkalut, tieto, konkretia.
Tilaisuuden päättää Jere Talonen Haaga-Heliasta. Odotan innolla, että hän kertoisi mahdollisuudesta tutustua tulevaisuuden hotelliin. Minä pyysin Kauppista selvittämään, päästäisiinkö sinne. Huoneet on kuitenkin myyty tälle päivää, mutta Talonen kehottaa meitä ottamaan yhteyttä, jotta pääsisimme tutustumaan näihin. Harmi
Talonen kertoo, että seminaari jatkuu ensi vuonna ja tämä oli vain lähtölaukaus.
Päivän viimeinen puheenvuoro keskittyy hakukonemarkkinointiin. Anni Ronkainen Googlesta kertoo, missä nyt mennään digitaalisessa maailmassa, miten hakukoneita käytetään ja hän päättää esityksensä yhteisöllisyyteen lähinnä Facebookin ja YouTuben näkökulmasta.
Ronkainen näyttää kuvan verkon evoluutiosta. Meillä on miljardi netin käyttäjää ja kolme miljardia kännykän käyttäjää. Tästä voi päätellä, että seuraava evoluutiovaihe on mobiili-internet ainakin, jos uskomme Ronkaista.
Nopeiden yhteyksien yleistyminen, muistikapasiteetin halventuminen ja digitaalisen tuotantokapasiteetin – digikamerat ja muut – lisääntyminen on saanut ihmiset toimimaan aktiivisesti verkossa.
Suomalaiset ovat Ronkaisen mukaan maailman eniten googlaava kansa. 3,6 miljoonaa suomalaista käyttää nettiä eli lähestulkoon kaikki, kun vähennetään lapset ja vanhukset pois. Kuukaudessa ollaan lähes 30 tuntia internetissä. Matkailu on Googlelle ihannetoimiala. Matkailuun liittyvää tietoa etsitään hakukoneilla ja myös kauppa käy verkossa. Tosin matkailuhaut ovat kausiluontoisia. Eniten haetaan tietoa heinäkuussa ja tammikuussa.
Haku on aikomusten tietopankki
– John Batelle –
Insights for Search on edistyksellisempi versio Google Searchista. Ihmiset eivät viitsi kirjoitttaa suoraa osoitetta vaan hakevat sivut Googlesta. Googlessa kuulemma aina ihmetellään, että Googlesta haetaan myös Googlea. Ronkainen kertoo, että hakukoneista on tullut käyttäytymisnormi, emmekä enää ehkä osaisikaan etsiä tietoa ilman niitä.
Ronkainen muistuttaa, että hakukoneet eivät tykkää flashista, jolla yritykset voisivat tuoda esiin elämyksellisiä palveluita. Siksi pitäisi käyttää ammattilaista, joka osaisi ratkaista flashin ja hakukoneen yhteensopimattomuuden.
Anni Ronkainen painottaa, että käyttäjiä ei pidä aliarvioida. Hänen kokemuksensa mukaan esimerkiksi YouTubessa ovat pärjänneet paremmin huterasti tehdyt ammattitaidottomat videot kuin mainostoimistojen suunnittelemat videopätkät. Tämä on esimerkki yhteisöllisyydestä. Sitä voisi käyttää myös markkinoinnissa.
Yhteisöllisyys ja sosiaalinen media on keino saada aikaan markkinointia, joka ei olisi millään muulla kanavalla tai resurssilla mahdollista. Aivan kuten Lietsala myös Ronkainen sanoo, että siellä pitää olla läsnä, missä omat asiakkaatkin ovat. Minä mietin ihan samaa.
Matkailumarkkinoinnin tulevaisuuden näkymistä Ronkainen sanoo, että verkolla on tärkeä rooli kuluttajan ostoprosesseissa, ja että hakusanamarkkinointi on strategisen markkinoinnin ytimessä.
Hieno esitys. Pitää koittaa nykäistä Annia hihasta.
Kauppisen Ilkan toinen puheenvuoro käsittelee asiakasprofilointia. Nyt esillä on eTourismProfiler- ja Joensuun yliopiston logot. Löytyypä myös eCompetence Center -maininta. Aika yllättäen Kauppinen kertoo alkuun, mitä eCCF on tehnyt. Ensin hän mainitsee some-ABC:n, sitten Second Life -ajatuksen ja Joensuun yliopiston oman saaren. Kolmanneksi ja entisiä tarkemmin hän syventyy eTourismProfiler-hankkeeseen. Okei, Kauppiselle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tästä.
eTourismProfiler-esityksensä (eProfiler) Kauppinen aloittaa kertomalla, että markkinointi pitää suunnata oikealle segmentille. Hieman väärin hän kertoo, että hankkeen profiling-idea tulee segmentoinnista. Eihän se niin ole. Segmentoinnissa jaetaan markkinat mahdollisimman homogeenisiin ryhmiin. Profiloinnissa kuvaillaan laadullisesti, millaisia tyyppejä segmentissä on. Noh, ei iso ongelma ja sekin vain tieteellinen. Tälle kohdeyleisölle ei ole varmaankaan väliä, vaikka termit vähän hyppivät.
Täytyy myöntää, että Kauppisen toinen esitys on paljon edellistä parempi. Termeistä oli ehkä vähän vaikea kertoa innostuneesti, mutta nyt Kauppinen on ihan innostunut. Hän sitoo esityksensä AIDA-malliin (attention, interest, desire, action) eli perinteiseen asiakkaan ostopäätösprosessiin. Huomaan, että yleisö tekee hurjasti muistiinpanoja. Erityisesti Kauppisen esittelemät tiedonhankintatyökalut herättävät kiinnostusta.
Kauppinen kertoo esimerkin Tallinnaan suuntautuneelta häämatkaltaan. Kauppinen tunsi, että häntä palveltiin hyvin, vaikka yritys vain härskisti myi enemmän lisäpalveluita. Oli tanssikurssia, oli romanttista illanviettoa ja oli shampanjaa huoneeseen. Eli kohdenna markkinointiponnistukset oikeille asiakkaille ja myy lisää.
Tietoa saa kysymällä suoraan asiakkaalta. Tähän Kauppinen kertoo esimerkin Raijan saamasta sähköpostista, jossa thaimaalainen hotelli pyysi Raijaa arvioimaan hotellin palvelua TripAdvisorissa. Tietoa saa myös muutamista palveluista: Google Analytics, Analytiikka.fi, ClickTracks Pro, Snoobi, Yahoo Webanalytics. Yahoon työkalu lanseerataan ensi vuoden puolella.
Kolmanneksi: aina voi googlata! Google Trends, Sandbox, Site Search ja Alerts kerrotaan lyhyesti Kauppisen esityksessä.
Kauppinen kehottaa myös tutustumaan erilaisiin matkailun suosittelupalveluihin ja tärkeimpiin matkailualan blogeihin.
Katri Lietsalan (Gemilo Oy) puheenvuoroa olen odottanut kaikkein eniten. Hän kertoo myynnin edistämisestä sosiaalisen median keinoin. Myös Lietsala painottaa strategiaa ennen sähköiseen kauppaan syöksymistä. Pitäisi miettiä, mitä tavoittelee, kenen kanssa, missä, miten ja millä menestys lopulta mitataan.
Hän korostaa, ettei sosiaalisessa mediassa ole mitään kummallista. Hän suosittelee käymään läpi olemassa olevat online-yhteisöt. Kohderyhmällähän voi olla jo yhteisö, johon yritys voi mennä mukaan eikä uutta palvelua tarvitse luoda tyhjästä.
Sosiaalisessa mediassa pitää olla aito ja karhea. Karheudella Lietsala tarkoittaa sitä, että on parempi antaa todellinen kuva yrityksestä kuin liian ruusuinen, jolloin asiakas taatusti pettyy ja kertoo asiasta eteenpäin.
Lietsalan mukaan sosiaalinen media perustuu profiileihin. Siksi myös yrityksellä pitäisi olla omat kasvot. Suomessa perinteisesti piilotetaan yksilö organisaation taakse. Lietsalasta on harmi, että hyvät tyypit eivät näy missään. Myynnin edistämistä sosiaalisen median keinoin olisi juuri se, että tultaisiin rohkeasti esiin verkossa.
Tuli mieleen Ilkan idea tehdä jokaisesta eCompetence Centerin toimijasta oma henkilökortti. Näin abstrakti organisaatio saisi joukon osaajien kasvoja ja tulisi samalla ehkä lähemmäs asiakasta, lukijaa, käyttäjää – ketä tahansa kiinnostunutta. Kannatin Ilkan ideaa jo aiemmin, mutta nyt vielä enemmän. Lietsalan puheenvuoro aukaisi minulle sen, mitä ehkä olin ajatellut itsekin, mutten vielä osannut pukea ajatusta sanoiksi.
Katri Lietsala muistuttaa, että jos oma kohderyhmä on Facebookissa, yrityksen kannattaa ilman muuta mennä itsekin sinne. Facebook-mainoksen voi tehdä vähälläkin osaamisella. Lietsalan väite saa vahvistusta yleisöstä, kun yksi mies kertoo kokeilleensa Facebook-markkinointia.
Se, mikä on huonoa sosiaalisen median mainostamisessa, on se, että mainos saattaa lähteä sellaiseen levitykseen, joka ei palvelekaan yrityksen tarpeita. Hän näyttää esimerkin taksikuskin blogista, jossa hän parjasi jotain tiettyä automerkkiä. Google yhdisti tähän blogimerkintään samaisen auton mainoksen. Ei ihan onnistunut ratkaisu.
Palvelut ja toimintaympäristöt pitää siis valita tarpeen mukaan. Lietsala kertoo, että Bauman ja Willis puhuvat osaamisen arkkitehtuurista. Sen perusajatelma on, että luodaan järjestelmä, jossa käyttäjillä on valta päättää, mitä järjestelmässä näkyy. Esimerkin Lietsala kertoo Digg-palvelusta, jonka etusivun linkkilistan käyttäjät äänestävät. Pitää tutustua tähän osaamisen arkkitehtuuriin paremmin.
– Sosiaalisen median ytimessä on avainsanat, profiilit ja syötteet, Lietsala tiivistää. Sosiaalinen media rakentuu julkaisutyökaluista (blogit yms.), säilöistä (flickr yms.), verkostoista (Facebook), jakelupaikoista ja liitännäisistä (esim. Facebook-sovelluksia).
Esityksen tärkein teema on, että pitää olla läsnä siellä, missä asiakkaat ovat. Siksi yritys voi mennä vaikka Facebookiin eikä käytäkään omaa julkaisutyökalua. Oikea-aikaisuudella saa näkyvyyttä, mikä johtaa myös kauppaan.
—
Käy katsomassa smule.